Musta on tullut vainoharhainen. Tai sitähän mä varmaan olen jossainmäärin aina ollut, mutta nyt alkaa mennä jo yli hilseen ja tiedostan sen itsekin.
Tai ehkä mä pelkäänkin ihan syystä? Mistä sitä tietää..
Olenko mä sitten liian vainoharhainen, kun ajoittain pelkään jopa lähimmäisteni esimerkiksi sekoavan ja kaivavan jonkun aseen tai pommin taskustaan?
Entä jos isäni eilen kyyditsi meidät autollaan kotiin, ihan vain siksi että oli ajatellut ajaa auton päin puuta ja tappaa meidät kaikki
Entä jos mieheni joskus lapsiamme hoitaessaan menettää malttinsa ja tekee jotain kamalaa?
Lenkillä kävellessäni musta tuntuu että joku seuraa mua, kiristän tahtia ja alan olla asiasta varmempi että kohta joku iskee mua puukolla selkään..
Entä jos joku hyppää ikkunan läpi yöllä kun me nukutaan?
Musta on alkanut jopa vahvasti välillä tuntumaan että mun kuuluisi hankkia yöpöydän laatikkoon ase meitä suojelemaan. Just niinkun jenkkisarjoissakin on.
Olenko mä oikeesti niin pipi päästäni, että pelkään ja epäilen muita syyttä?
Miks mä pelkään ja epäilen jopa mun lähimmäisiäni! Entä jos mä epäilen just siks että mä olenkin sekoamassa? Olenko mä? Onko mies? Onko isä, onko äiti, onko veljet? Mistä sen voi tietää?
Pitääkö vaan odottaa ja katsoa tapahtuuko jotain kamalaa? Eikö oikeesti näihin asioihin pysty puuttumaan aiemmin, eikö niitä kamaluuksia olis voinut välttää mitä maailmallakin tapahtuu päivittäin? Eikö ihan todella niitä ole voinut yhtään ennustaa tai odottaa minkään perusteella?
Onko se juuri niin, kuin pelkään, että kuka tahansa, KUKA TAHANSA voi vain seota niin ja tehdä pahaa muille?
Nämä maailman tapahtumat, kouluammuskelut ja muut kamaluudet.. Ne saa mut sekaisin ja pelkäämään! Entä kun omat lapset pitäisi kouluun laittaa! EN VARMAAN LAITA.
Onkohan nekin tappajat olleet kotona ihan "normaaleja", onko ne ollut ihan niinkuin kuka tahansa meistä on, ja sitten vain seonneet ja tappaneet?! Mikä niihin on mennyt? Miks ne teki/tekee niin!
Mä en voi olla itkemättä kun saan lukea uutisista miten joku on taas pahoinpidellyt omaa lastaan! Miten joku voi tehdä niin! Hyi helvetti! Oikeesti, lapsi raukat.
Tekee niin pahaa ajatella mitä kaikkea viattomat, pienet ihmisenalut joutuvatkaan kokemaan vanhempiensa pahoinpitelyä.. myös henkisesti! Siis juuri ne ihmiset satuttaa, joitten kuuluisi olla se tuki ja turva, keihin pitäisti pystyä turvautumaan koska vain!
... Ja mä täällä, en voi tehdä asialle mitään. Ah, mua ihan sattuu!
Teenkö mä tarpeeksi, kun mä pidän mun lapsia hyvänä? Musta tuntuu että mun pitäis pelastaa ne muutkin lapset, ne joita kaltoinkohdellaan..
