Mä varmaan kirjoittaisin kirjan, jos mulla vaan olis siihen aikaa. Kirjoitettavaa mulla riittäisi ainakin yllinkyllin. En tiedä olisiko se kaunista luettavaa, lukisiko sitä kukaan. Enkä tiedä olisiko sillä väliäkään. Itselleni minä olen aina kirjoittanut ja kirjoitan jatkossakin.
No en osaa sanoa voisiko minun rustailuista kirjaa kasata, ajatukset kun on niin katkonaisia jotka tulee ja menee. Eikös kirjassa kuuluisi olla juoni? Alku ja loppu? Enhän minä tiedä edes miten kirja määritellään? Ehkäpä mun ei tarviikkaan.
Kirjoitan mun elämästä, mun murheista ja peloista. Siitä miten elämä on perseestä. Ei aina, mutta usein.
Kirjoituksissani tuskin tulee olemaan suurta tolkkua missään vaiheessa, enkä kerro elämästäni missään loogisessa järjestyksessä. Kirjoitan tasan siitä, mitä pääni sisällä liikkuu, ja siellä harvemmin mikään on koskaan järjestyksessä.
Marina on nyt aloittanut laulunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti