Ärräpäitä

Aloitetaanko lyhyesti ja ytimekkäästi; voi vittu!

No onhan se ihanaa että helteet tulee ja ulkona tarkenee.. Tai sitten.. ei helvetissä ole.
Ei ole minun keli. Ulkona on niin hiostava ilma että jokainen hengenveto tuntuu menevät hukkaan,
pyörryttää ja tuskanhikeä saa pyykiä otsalta koko ajan.
Edes sisällä en ole turvassa, aamuaurinko porottaa olohuoneen isoon ikkunaan grillaten koko asunnon.
Raskaus ei todellakaan edesauta tätä olotilaa. Pakokauhu ja paniikki tulevaa ajatellen, kelit senkun lämpenee ja minun olotila muutenkin vain muuttuu tukalammaksi jälleen kerran.
Mitenkä sitä viimeksi vannottiinkaan että "ei enää koskaan kesävauvaa", se oli jo silloin yhtä tuskaa.
Ja tässä sitä ollaan taas, sitä kohti menossa. Tiedän mitä on tulossa, ehkä jopa pahempaa.
Maailailen piruja seinille ja heidän kirveen kaivoon jo tässä vaiheessa. Ei varmaan auta yhtään.

Rytmihäiriöt ja sydämentykytykset, kestääkö mun sydän tätä vielä toiseen otteeseen näin lyhyellä aikavälillä?
Ajatus säännöllisestä sydänlääkityksestäkään ei houkuttele.
Viimeksi käytin lääkitystä vain tarvittaessa loppuraskaudessa. Ja niitähän tarvittiin lähestulkoon jokapäivä.
Syke kohoaa muutenkin pilviin, ihan vain stressistä ja lapsen perässä juoksemisesta.
Raskaus itsessäänkin jo suuri rasite elimistölle.
Pidetään peukkuja että selvitään hengissä. Hohhoi.

Toinen mahtavuus tällepäivälle; eipä tullut eilen siis käytyä kaupassa, eikä meillä ole edes maitoa kaapissa.

Helvetin hieno alku päivälle. Vituttaa ja ahdistaa. En jaksa!