Onko rasittavampaa? Voi vittu miten ottaa aivoon tuollainen, sitten kun se huokailu on kuultu tarpeeksi monta kertaa, että voin varmasti todeta sen olevan vihjailua, otan tottakai asian puheeksi. Vittuuntuneena kuinkas muutenkaan. Sitten kaikki käännetäänkin minua vastaan, "eikö täällä saa edes huokaista ilman että siitä pitää vetää jotain omia johtopäätöksiä". Tähän väliin saatan jo minä huokaista..
Tätä asiaa on vatkattu niin monta kertaa. Silti se jaksaa.
Mäpä en jaksa enää reagoida noihin "HUOH, HUOHHHH" huokailuihin mitään, vaikka se sitä selvästi haluaisi. Sen verran ilmeistä se on..
Miks? Riidelläkkö se tahtoo? Perkele. Jos mä siihen otan kantaa, niin mä olen automaattisesti se kusipää, eikä ne huokaukset ole tarkoittanut yhtään sitä mitä mä jotenkin olisin voinut olettaa..
Tänään siis juuri äskettäin huokailtiin sitä, kun minä en tehnyt elettä laittaakseni lasta nukkumaan. Makasin sohvalla katsoen telkkaria, kun mies pukee lapselle yökkäriä. Hän nostaa lapsen syliin, ja "HUOH"... vähän asentoa vaihdetaan ja näytetään kuinka lapsi on väsynyt.. "HUOH"..
Vilkaisen, mutta jatkan teeveen töllöttämistä..
"HUOH".
Sitten sieltä kuuluu: "laitatko sä tän nukkumaan vai laitanko mä?"
Vastaukseni taisi olla: "no jos sä olisit valmis sen laittamaan nukkumaan, ehkä sä tekisit sen etkä kyselis. MINÄ LAITAN."
Vaan jopas lähti isäntä pistämään pikkuista pitkälleen ja minä sain jäädä sohvalle makaamaan.
VOI KAMALAA MIKÄ LAHNA KUN EI LASTAAN YHTENÄ ILTANA NUKUTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti